|
Se yleisö - etupäässä kai naispuolinen - joka harrastaa elokuvataidetta ja elokuvakirjallisuutta (ja se yleisö - sanoisiko nyt: hauska kyllä vai ikävä kyllä - lienee varsin suuri), on varmaan ilolla ottanut vastaan sen uuden elokuvalehden näytenumeron, joka "Elokuva" nimisenä ilmestyi muutamia päiviä sitten. Kun nyt elokuvissa käymisen syntiä harjoitetaan niin paljon kuin sitä harjoitetaan (synnilliseltähän se meikäläisissä oloissa vielä tuntuu), on oikeastaan hyvä asia, että siinä sivussa luetaan myöskin vastaavaa kirjallisuutta, jonka avulla oppii kriitillisemmin ja vakavammin, jos nim. mainittu kirjallisuus on kyllin hyvää, suhtautumaan elokuvataiteeseen ja siten välillisesti vaikuttamaan elokuvien tasoon. Sillä filmitaide on taidetta, joka miltei kokonaan muuttuu yleisön maun mukaan.
Mainittu "Elokuvan" näytenumero lupaa hyvää, ainakin on se monta astetta korkeammalla kuin aikaisemmin ilmestynyt, ainoa suomenkielinen, "Filmi-aitta". "Filmi-aitta", joka tietääkseni on saman henkilön (tri Öllerin, Liettuan ent. Helsingin-lähetystön sihteerin) perustama kuin "Elokuvakin", mutta myöhemmin siirtynyt vallan vieraisiin käsiin, onkin viime aikoina ollut niin huonosti toimitettu, että sitä on ollut vähänkään kriitillisen lukijan mahdotonta lukea. Kirjoitusten laatu on ollut aivan ala-arvoinen: jonkinlaisia kurjia suomennoksia ehkä englantilaisista filmilehdistä; suomenkieltä, jollaista ei luulisi enää osattavan käyttää. Kysymys- ja vastausosasto, mikä lehdessä on ollut ulkomaisten elokuvalehtien tapaan ja jollainen esim. ruotsalaisessa "Filmjournalen"issa on joustavasti ja älykkäästi hoidettu, on mielestäni "Filmi-aitassa" ollut täydellisesti epäonnistunut. "Jumbon" (vastaajan, t.s. kysymyksiin vastaajan nimimerkki) vastaukset ovat yrittäneet olla sukkelia ja nokkelia, kuten esim. "Filmjournalen"in "Onkel"in, mutta ovat muodostuneet tökeryyksiksi, jopa usein suorastaan hävyttömyyksiksi kysyjälle. Kuvitus on lehdessä ollut heikkoa, kuvat huonolla maulla järjestettyjä, usein vanhoja. (Kuvien taidokas sivuiksi järjestäminenhän on tärkeimpiä asioita nykyaikaisissa kuvalehdissä!)
Vastakohdan kautta totuuteen! Miltä näyttää nuori "Elokuva"?
Näytenumerosta ei voi sanoa muuta kuin hyvää. Koko on hauska, kansilehti aika sievä suomalaisine elokuva-aiheineen. Kirjoituksia on monilta aloilta. Hauskoja pikku-uutisia filmimaailmasta. Kuvat ovat sivulle aistikkaasti järjestetyt; varsin hauska on esim. suomalaisia uusia elokuvia esittelevä sivu (m.m. suomalaisten filmien esittelyn puute on haitannut "Filmi-aittaa".) Toivottavasti lehti myös aikanaan saa vastailevan kiltin "sedän", jolle koulutytöt turvallisesti voivat lähettää viattomat kyselynsä tietäen saavansa "sedältä" herttaisen vastauksen.
Lehteä on saatavana kaikista
kadunkulmakirjakaupoista (tietysti kaikista oikeistakin), hinta 3 mk -
lopettaaksemme "kirja-arvostelumme" asiallisesti.
Uuden Auran kirjoituksessa ei ollut
kuvaa lehdestä. Olen lainannut tämän kuvan ilman asianmukaista
lupaa sivulta suomalaisen elokuvan vuosikymmenet
1919-1929.
Koetan selvittää, mistä luvan voisi pyytää - ja
saada. 29.3.2014.
|
