Rouva Kyllikki Penttilän ajatuksia Harjun suunnittelemattoman osan käyttämiseksi museo- ja nähtävyysalueena.

Suunnitelmia Harjun kunnostamisesta ja uudistamisesta on sodan jälkeen tehty enemmän kuin tarpeeksi. Sinne on laajakantoisen kilpailun tuloksena mielikuvissa rakennettu uima-altaita, hienoja urheilukenttiä, matkailuhotelleja ... ja viimeksi on tehty suunnitelma ulkoilmaravintolasta välttämättömäksi käyneen uuden vesitornin yhteyteen.

Tämä viimeinen - ja todennäköisesti myös toteutettava ajatus ei vie perille kuitenkaan koko Harjun käyttösuunnitelmaa. Edelleen jää autioksi koko Harjun eteläpää ja osittain myös Jyväsjärven puoleinen paljas rinne. Mitä on tarkoitus tehdä tälle alueelle?

Yllättäen saimme eräänä päivänä tutustua rouva Kyllikki Penttilän tätä aluetta koskevaan lempiajatukseen. Ehkä turkulaisena hänen mieleensä on jäänyt mieluisa muisto Turun luostarinmäen käsityöläismuseosta, joka ulkoilmamuseona on viime vuosikymmenet kerännyt matkailijoita ja nähtävyyksien etsijöitä kaikkialta. Toisin sanoen: Jotakin tällaista matkailijat haluavat nähdä. Heitä ei tyydytä mikään komea uudenaikainen rakennelma tai rakennusalue, sillä missäpä määrin suomalaiset ja suomalainen yhteiskunta kykenee kilpailemaan tässä suhteessa suuren maailman kanssa. Mikään suuri ja komea meillä ei ole ulkomaalaiselle mikään nähtävyys.

HARJU TODELLISEKSI KESKISUOMALAISEKSI NÄHTÄVYYDEKSI.

Ja nähtävyyspaikaksi tätä Harjua kuitenkin ajatellaan. Eikö siis Harjulle voitaisi sijoittaa jotakin Jyväskylälle ja sen ympäristölle, ehkäpä koko Keski-Suomelle, ominaista. Harjun Jyväsjärven puoleinen rinne - siinä Cygnaeuskadun vaiheilla - antaisi tilaa melko suurellekin elimelliselle kokonaisuudelle, - ehkäpä palalle keskisuomalaista kylää.

Haastateltavamme ajatuksissa tämänlaatuinen suunnitelma on kiteytynyt jonkinlaiseksi v a a r a k y l ä k s i , jossa alempana rinteellä olevaa kyläkokonaisuutta hallitsisi ylempänä - ehkäpä jo aivan mäellä - oleva pieni puukirkko. Se puolestaan voisi erinomaisesti olla rakennettu Jyväskylän ensimmäisen kirkon piirustusten mukaan, koska sen nykyinen muistomerkki on ja pysyy vieraana matkailijoille. Ja sitäpaitsi kaikki, joka on elävää elämää, on enemmän kuin muistomerkki. Tämä vaarakylähän voisi muodostua useammasta hirsimökistä tai -talosta, jotka yhdessä muodostaisivat suomalaisen piha-kokonaisuuden, tai miksikä ei suuremmankin. Tällä alueella voisi asua myöskin joitain vanhempia henkilöitä, jotka samalla alueen hoitajina antaisivat sille jokapäiväisen elämän tuntua. Alueella olisi omat hiekkapolkunsa, rinne kasvaisi kotoisesti vain apilaa tai saunakukkaa ja pihalla vaatimattomasti suomalaisilla pihamailla useimmin nähtyä kehäkukkaa, georgiineja jne. Mökkien sisustus voisi jäädä ajan mukaan toteutuvaksi, joskin ikkunauutimet ja ikkunalaudalla olevat verenpisarat, pelargoniat yms. antaisivat asumuksille kotoisemman leiman.

 MISTÄ VARAT?

Mistä tällaiset rakennukset sitten löydettäisiin ja millä varoilla tällaista suunnitelmaa toteutettaisiin? Todennäköistä on, että suunnitelma ei vallan kallis olisi toteuttaa, varsinkin jos siitä olisi muodostunut paikkakuntalaisille lempiajatus. Rakennukset voisi saada esim. maalta, missä pienemmät hirsirakennukset usein ennen pitkää jäävät käyttämättömiksi tai ainakin vähempiarvoisina myytäisiin suhteellisen halvalla. Muita erityisempiä kustannuksia ei alue vaatisikaan lukuunottamatta tavallista siivousta. Kirkon rakentaminen voisi olla erillinen suunnitelma, jota varten järjestettäisiin keräyksiä, erilaisia hyväntekeväisyysnäyttelyitä ja -juhlia yms.

Mikä tällaisen kylä-alueen arvo sitten myöhemmässä vaiheessa tulee olemaan, sen ymmärtää jokainen. Ja varmaa on, että se nähtävyytenä keräisi matkailijoita ainakin yhtä paljon kuin loistohotellikin. Siitä tulisi t o d e l l i n e n nähtävyys sanan varsinaisessa mielessä ja samalla se edustaisi maakuntaansa ja kaupunkia tulevassa läänin pääkaupungissa mitä parhaiten. Se vastaisi myös hyvin jotakuta sellaista kylänähtävyyttä, joita esim. Ruotsissa, Norjassa ja Sveitsissä on lukemattomia houkuttelemassa ja ihastuttamassa matkailijoita.

E-a.