Uutta kirjallisuutta.

Uusi Aura 1928

Fanny Stenroth:
K o u l u j u h l i e n  O h j e l m i s t o a .

Toinen sarja. Otava. 15 mk.

Fanny Stenroth on jatkanut muutama vuosi sitten julkisuuteen lähettämäänsä Koulujuhlien ohjelmistoa nimistä kirjaansa toisella osalla, joka sisältää tämäkin pieniä satunäytelmiä laululeikkeineen. Kirjoittaja, joka aikaisemmin on paljonkin puuhaillut tämäntapaisten kokoelmien kirjoittamisessa, on jälleen keksinyt somia joulu- ja ke-säaiheisia pikkunäytelmiä, joiden lauluihin hän on usein itse laatinut sävellyksen. Aiheet ovat kauniita, ajatukset hyviä, mutta lauseet usein hieman teennäisiä ja kieli kankeata. Allekirjoittaneella on kirjan hyvistä puolista huolimatta sitä lukiessa ollut tunne, että nykyajan koululaiset, jotka oppikouluissa näyttelevät Ollin “satiireja” Prinsessa Ruususen asemesta, eivät kansakoulussakaan ole täysin tyytyväisiä tämäntapaisiin. Joulu on tietysti aina sama, joulupukkikin ja tontut, mutta olisi kuitenkin vuosistaan huolimatta tavattoman nuorekkaalta kirjoittajalta odottanut hiukan joustavampaa otetta. Toiselta puolen taas esim. “Vuoden vaihteessa” nimisen näytelmän omituisen juhlalliset ja tyhjähköt repliikit menevät usein yli lasten horisontin ja lienevät vaikeat oppia ulkoa. Kuitenkin kaikitenkin: kirja täyttää kipeän puutteen.

Ruotsalaisen Jeanna Oterdahl nimisen kirjailijattaren soma kertomus, joka suomentajan käsissä on saanut nimen Lehtovaaran lapset, on äskettäin ilmestynyt kirjakauppaan. Sievän kansilehden takaa avautuu yhtä sievä tarina kahdesta äidittömästä pikkutytöstä, heidän juomari-isästään ja tyttösten vaelluksesta onnelaansa Lehtovaaraan. Kirjailijattaren tyyli on luonnollista, yksikertaista ja sujuvaa, muistuttaen kohdittain hiukan Lagerlöfiä. Tapahtumat ovat todellisesta elämästä, mutta kuitenkin on niissä pinnan alla herkkää sadun hohdetta. Kirja on sopiva pikkutyttöjen käsiin.

Otava.  1928.  9 mk.

Ahkera lastenkirjailija Antti-setä (Antti Rytkönen) on lähettänyt Suomen lapsille jälleen uuden kirjan Hiiriläisten perheen. Antti-setä tietää kyllä, kuinka lapsille on kirjoitettava ja mikä heitä huvittaa. Isä Hiiriläinen ja äiti Hiiriläinen ja pikku Hiiriläiset, varsinkin kun piirtäjä on pukenut heidän ylleen housut ja hameet ja lakit ja saappaat, löytävät suosittelematta ja tyrkyttelemättä tiensä lasten sydämiin. Heidän onnistuneet retkensä juustovarastoille saavat varmaan pikkusydämet vapisemaan suloisesta pelosta lukiessa Hiiriläisten jännittäviä seikkailuja Mustan Kissan ja Herra Loikaron kanssa. Antti-sedän tarinat ja Eeli Jaatisen kuvat, siinä 60 sivua mitä herttaisinta luettavaa pienokaisille.